Art exhibition 100% Civil opened in Loviisa

100 % CIVIL –antimilitarist exhibition in Almintalo. Loviisa 4.-18.8.
Työtila/ Workshoproom, 2nd floor. Brandensteininkatu 3, 07900 Loviisa
OPENING : Saturday 3.8. at 18 -20.00. Open daily 12.00 -17.00.

All pictures in this folder.

The group of artists from Finland, Russia, Ukraine, Estonia, Sweden and Brasil has assembled after some of them meeting in year 2018 Baltic Glory -peace excercise. The exhibition will be open during two big peace gatherings, Lovisa Peace Forum and Baltic Glory 2019 and is part of Trans Folk Final Destination -program. It includes prints, canvas, graphics, essay text prints, posters, collage, videos and videoperformances, a banner, tattoo sketches, ryijy / rya and a mandala.

Exhibition of 18 artists from six countries aims at questioning and criticising the state of war in modern era, and in all times. Shaming war, that appears even more absurd and insane in the times of accelerating climate change. Shaming companies manufacturing and exporting weapons, military excercises as well as plans to purchase new missiles. We are looking for alternatives to violence.

A Ukrainian artist describes living in war zone ”is like an object flying above people’s heads, creating various feelings from anger to almost ironic awkwardness and discomfort”. Natasha Tzeluba

Another ”was captured, held in the basement, imitated execution several times. Coming out of the dungeons, the artist drew what happened to him and other prisoners. The graphic works reflect the chronicle of the occupation of artists native city”. Serg Zakharov

”All nations were born in blood… nowadays the world is a result of postcolonial, postwar and post-communist age when borders were cut like with a knife.” Elizaveta Savolainen

Experiences of violence and oppression are present in these works – as well as blockades and different actions to achieve disarmament, peace and humane living conditions. Pain, insanity and unfairness go hand in hand with the empowering of taking part in actions to change the situations. ”We should first of all keep our humanity, mutual love and respect, and shouldn’t brew hatred towards those with different languages or cultures. What is happening now is the result of the ruling establishment’s actions. No nation should live in isolation or oppression caused by its government. I wish to express the idea that good relations are possible”. Evi Pärn

”Autumn floods in St. Petersburg are marked with special commemorative plates. But how to measure other dangerous elements? Level of indifference, level of poverty, level of loyalty, level of readiness for war, level of helplessness, level of trust in the leader. ” Darya Apakhonchich

”With a growing level of our civilization culture the role of non-violent resistance will be more and more important. What form can it have? How can an artist defend his citizen self identity?” Serg Zakharov

How to think against the War? ”The idea that good relations are possible and, as long as fears, stereotypes and propaganda are forgotten, can be thoroughly enjoyed. The attitude to this approach can differ but basically it gives us an opportunity to break vicious circle of evil and fear”. Evi Pärn .

”The real picture of the war is the field after the battle with the exhausted wounded fragile people who want almost nothing – only the end of this madness.” Nastya Vepreva

Darya Apakchonchich, Dana Kavelina, Elin Lundell, Alexander Mamon, Alexandra Orlova. Roman Osminkin, Evi Pärn, Paola de Ramos, Annika Rauhala, Anton Romanov, Kikka Rytkönen, Elizaveta Savolainen, Max Stropov, Natasha Tzeluba, Anastasia Vepreva, Alexandra Yaroshenko, Serg Zakcharov, Lugansk Contemporary Diaspora.

Reflections from an observer

Josh Nadeau is a Canadian freelance writer living in Russia who is interested in dialogue and conflict resolution. He attended Baltic Glory 2018 as an observer. Here are his reflections.

The peace exercises at Baltic Glory are interesting.

As compared to the summer workshops at Nansen or PRIO, which were more
about studying methods, theory or data, the activities here are meant to
be preemptive. ”The military has military exercises,” says Pelle, the
organizer, ”so the peace movement should have them too.”

**Event 1: A few people have reported seeing a submarine in the
Stockholm archipelago. At a press conference, the Minister of Defence
stated that they possess uncontestable proof. There are those who say
this is reason enough for a quick entry into NATO. In Finland there are
also voices calling for the remilitarization of the Aland islands.

How would you want the international peace movement to react to this?**

We’re divided into pairs or small groups and asked to answer questions
like these. There’s a mix of Finns, Swedes and Russians in each one.
People advocate for waiting for more information, for confirmation
before action. For uniting with peace movements across borders to reach
consensus. People in the room get frustrated when we seem to keep giving
the same answers.

**Event 4: Finnish media reports of suspicious activity around buildings
owned by Russian citizens that are close to Finnish military warehouses.
The government debates a ban on Russian ownership of propery as well as
on double citizenship. The Russian Ministry of Foreign Affairs states
its readiness to act in the interests of Russian citizens under threat.

How do you react to this situation?**

Some organize parties in Russian cottages and invite Finnish youth.
Someone mentions holding a peace rally/party across from a military
building once and it being fun and not taken well. A Russian lady asks
about whether or not there are literally spies/saboteurs that still need
to be addressed. Someone else says to invite them too. A few get
headaches because this is all pretty familiar stuff anyway.

**Event 14: Seven members of an American contract force in Syria died in
a Russsian bombing. The American government treats it like an attack on
the United States. Three Russian fighters are shot down in retaliation.
The next day, an American ship is sunk in the Mediterranean.

Is this the spark that will set off the war? And what are we going to do
about it?**

People talk about having an international protest on the waters where it
sunk, making a peace sign out of small, pink rubber boats. Demanding
independent investigations from the UN and neutral parties. Asking
Russian and American gov’ts not to act too hastily. Addressing
businessmen saying it isn’t in anyone’s interest if there’s a big war.
We present our ideas.

”No!” Pelle barks, ”not radical enough! You have too much faith in the
UN! Do you think other people are going to solve your problems for you?
You have half an hour to come up with a real plan.”

New ideas: human chains in front of ministries of defense, and when
they’re taken away to be arrested another group goes in. Doing
investigations ourselves. Blocking bases when they try to retrieve
military equipment. Strikes. Huge protests in front of embassies, also
happening to block/disrupt their services. Funnelling conscientious
objectors out of countries that may end up having a draft.

”Better,” he says when he comes back in.

Later: setting up secure communication channels. Discoveries of major
weapons caches. Someone from Baltic Glory declared a foreign agent. NATO
sending tanks to Finland. Martial law in Russia. Three peace activists
murdered without investigation. A number of exercises end with two

And people start asking, near the finish line, would bombs fall? And, if
they don’t, would it be because we had anything to do about it?

Voiko rauhaa harjoitella? Report from participant Timo Virtala (in Finnish)

Voiko rauhaa harjoitella?

Sotaharjoituksista ovat kuulleet kaikki, mutta tätä kirjoittaessa istun, ensimmäistä kertaa elämässäni, rauhanharjoituksissa. Ympärilläni ahertaa tietokoneidensa ja kännyköidensä parissa ja keskusteluissa keskenään kuutisenkymmentä suomalaista, ruotsalaista ja venäläistä rauhanaktivistia. Ulkona harjoituksen nuorimmat heittelevät lennokkia, vieressäni muistiinpanoja tekee työuransa rauhantutkimuksen parissa puurtanut eläkeläinen. On toimittajia, dialogikouluttaja, pappi, opiskelijoita, tanssija, opettajia, eläkeläisiä ja taiteilijoita. Tunnelma on innokas, lämminhenkinen ja keskittynyt.

Harjoituksen koollekutsuja ja vetäjä, ruotsalainen kirjailija ja opettaja Pelle Sunvisson, pitää tiukkaa kuria aikatauluista. Kello neljältä iltapäivällä olemme käyneet läpi jo kymmenen Itämeren alueeseen liittyvää kuviteltua konfliktia. Mitä jos Petroskoin lähelle suunniteltaisiin rakennettavan armeijan harjoitusalue, ja sitä vastaan protestoivia venäläisaktivisteja pidätettäisiin sadoittain? Mitä jos Tukholman ja Göteborgin lähiöissä poltettaisiin autoja ja mellakoitaisiin? Mitä jos Yhdysvallat sijoittaisi huomattavan määrän pysyviä joukkoja Puolaan, Baltiaan ja Norjaan, ja Venäjä reagoisi tilanteeseen tekemällä saman omalla puolellaan?

Meidän osallistujien tehtävänä on reagoida tilanteisiin omana itsenämme. Miten me kuhunkin skenaarioon suhtautuisimme: ottaisimmeko kantaa, reagoisimmeko, ja jos kyllä, yksilöinä vai järjestömme jäseninä, ja miten? Miten toivoisimme naapurimaidemme rauhanaktivistien reagoivan? Olisiko omasta puuttumisestamme naapurimaidemme asioihin hyötyä vai haittaa?

Venäläiset osallistujat suhtautuvat järjestään kriittisesti nykyhallintoonsa. Yksi on kuuluisan Pussy Riot -ryhmän jäsen, toinen on aiemmin aseistakieltäytyjiä auttanut, nykyisin korruption paljastamiseen keskittyvä toimittaja, ja pari on muuttanut Ruotsin Gotlantiin pakoon Venäjän nihkeätä poliittista ja kulttuurista ilmapiiriä, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Eräs venäläisistä kuvasi Putinia yksiselitteisesti roistoksi, jolla on tiiviit kytkökset mafiaan.

Oma puheenvuoroni käsitteli väkivallattomuuden voimaa. Kerroin Filippiinien vuoden 1986 People Power -vallankumouksesta, jossa diktaattori Marcos syöstiin väkivallattomin keinoin vallasta. Kerroin Intian itsenäistymisestä, Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeestä, Etelä Afrikan väkivallattomista kampanjoista 1980- ja 1990-luvuilla, jotka lopulta johtivat apartheidin kaatumiseen, sekä itäisen Euroopan vuoden 1989 vallankumouksista. Kerroin, että väkivallattomuuden voiman avulla on tehty maailmanhistoriaa mullistavia uudistuksia eri aikakausina ja kaikilla mantereilla. Gandhi kuvasi väkivallattomuutta suurimmaksi ihmiskunnan käytössä olevaksi voimaksi. Korostin kuitenkin, ettei väkivallattomuus toimi automaattisesti, vaan sitä pitää tutkia, kokeilla, kehittää ja harjoitella, aiemmista virheistä ja onnistumisista on mahdollista ottaa opiksi.

Ja sitähän me täällä loviisalaisessa perinnekeskus Kuggomissa teemme, harjoittelemme rauhaa. Tutustumme, verkostoidumme, keskustelemme ja etsimme tehokkaimpia keinoja rakentaa rauhaa. Tämä pitkä viikonloppu on ollut valtavan tärkeä erityisesti venäläisille rauhanaktivisteille. Venäläisten aktivistien kanssakäymisensä länsimaiden kansalaisjärjestöjen kanssa on ollut tähän asti valitettavan vähäistä sekä kielellisistä että maan poliittisista syistä johtuen.

Luokanopettaja, kirjoittaja ja rauhanaktivisti

YLE-article about Baltic Glory 18 found biased by The Finnish Council for Mass Media

In June Finnish public service company YLE reported that Baltic Glory 18 had accidentally received a grant. The report in itself was not true and in the text several of the wrongful accusations against the first peace exercise Åland 17 were repeated. The Finnish Council for Mass Media has now found that YLE in its report broke against two fundamental journalistic principles. Hopefully the conviction leads to a more nuanced reporting of security and defence issues.

Read the councils judgement in Finnish.  

Baltic Glory 18 in media

Here are the media reports from Baltic Glory 18


After/during the exercise:

+ in paper:
Iso numero 29
Sinapinsiemen 3/2018
Ydin 3/2018
Nya Östis

Before the exercise:

Frequently asked questions (in Finnish – updating with other languages)

FAQ toimittajille ja muille kiinnostuneille

Mikä on Baltic Glory 2018?

Baltic Glory 2018 on rauhanharjoitus, jonka osallistujat ovat asevarustelua, militarismia ja sotilaallisen jännityksen lisääntymiseen johtavaa politiikkaa vastustavia ihmisiä Suomesta, Ruotsista ja Venäjältä. Se järjestetään Loviisassa 9.-12.8. Tapahtuman tärkein sisältö on harjoitus, jonka tarkoitus on auttaa rauhanaktivisteja toimimaan kiristyneessä turvallisuusilmapiirissä ja etsimään omissa maissaan toimintatapoja ja vaihtoehtoja, jotka johtavat jännityksen lieventymiseen sen kiristymisen sijaan.

Kuka tapahtuman kustantaa?

Tämän vuoden tapahtuman rahoitusta on myöntänyt kaksi tahoa, jotka on mainittu toisaalla nettisivulle (Suomalais-ruotalainen kulttuurirahasto ja Aseistakieltäytyjäliitto). Aseistakieltäytyjäliiton aktiivit osallistuvat myös tapahtuman järjestämiseen. Osan kustannuksista maksavat osallistujat itse.

Onko kyseessä ”Venäjän propagandaoperaatio”?

Ei ole. Tällaisten julkisuudessa heiteltyjen väitteiden tueksi ei ole koskaan esitetty minkäänlaisia todisteita, koska sellaisia ei ole olemassa. Tapahtuma osallistuvat venäläiset ovat maan hallituksen sotapolitiikkaan kriittisesti suhtautuvia kansalaisia ja on jo lähtökohtaisesti täysin järjetön ajatus, että Venäjän hallitus pystyisi käyttämään heitä propagandansa välineenä, tai edes haluaisi sitä.

Toki myös tapahtumaan osallistuvat suomalaiset ja ruotsalaiset suhtautuvat kielteisesti kotimaidensa militarismiin. Mikäli tämä on perustelu leimata heidän toimintansa ”Venäjän propagandaksi”, aletaan olla vaarallisen lähellä tilannetta, jossa Venäjän toimintaan kohdistuvan pelon avulla pyritään tukahduttamaan ja leimaamaan asevarustelulle kriittiset mielipiteet.

Kuitenkin Suomen entinen Venäjän-suurlähettiläs Hannu Himanen kertoi ennen ensimmäistä tapahtuma vuonna 2017 pitävänsä sitä ”Venäjän operaationa” (Hufvudstadsbladet 26.6.2017) ja ulkopolitiikan instituutin tutkia Jussi Lassila epäili että ”Venäjä voi käyttää tilannetta hyväkseen” (HS 27.6.2017). Mistä tämä kertoo?

Todennäköisesti he eivät tienneet mistä puhuivat. Toisin kuin Himanen entisen suurlähettilään näkökulmasta tuntui olettavan, Venäjällä on edelleen kansalaisyhteiskunta ja hallituksen toimintaan kriittisesti suhtautuvia aktiivisia ihmisiä. He toimivat toki erittäin vaikeissa oloissa ja hallituksen paineen alaisuudessa, minkä takia on erityisen ikävää, että yhteistyön rakentaminen heidän kanssaan kohtaa tällaisia järjettömiä hyökkäyksiä.

Oliko sattumaa, että vuoden 2017 tapahtuman järjestettiin samaan aikaan kahden suuren sotaharjoituksen kanssa?

Ei ollut. Militarismia vastustavien ruotsalaisten ja venäläisten kokoontuminen toteutettiin tietoisesti samaan aikaan kun eri maiden armeijat harjoittelivat sotaa Ruotsissa ja Venäjällä. Osa tapahtuma ruotsalaisista osallistujista oli sen jälkeen mukana Aurora-harjoituksen vastaisessa kampanjassa Ruotsissa, osa venäläisistä taas järjesti Zapad-harjoitusta vastustavaa toimintaa Venäjällä. Kesällä 2018 ei ole vastaavia suuria sotaharjoituksia, mutta jännittynyt tilanne on entisellään, joten tapahtuman järjestäminen uudelleen on tarpeellista.

Miksi tapahtuma on aina Suomessa?

Suomi on Ruotsin ja Venäjän välissä, eikä kenellekään osallistujalle muodostu kohtuutonta matkaa. Yhtä hyvin tapahtuma saatetaan tulevaisuudessa kuitenkin järjestää myös jossain toisessa maassa.

Mistä tapahtumasta nostettu kohu kertoo?

Mediakohu ja syyttelyt ovat lähinnä surullinen esimerkki Suomessa vallitsevasta ilmapiiristä. Vieläkin surullisempaa on kuitenkin se, että yhteyksiä omassa maassaan kovan paineen alla toimivaan Venäjän riippumattomaan kansalaisyhteiskuntaan halutaan saattaa epäilyksen alaiseksi ja demonisoida. Se muistuttaa myös ikävällä tavalla kyseiset ryhmät ja ihmiset ”ulkomaiden agenteiksi” leimaavan Putinin Venäjän toimintamalleja.

Replik på rapporteringen om övningen i Hufvudstadsbladet

Nu har också Hufvudstadsbladet uppmärksammat fredsövningen Baltic Glory. Det är något som vi välkomnar. Tidningen var först med att skriva om förra årets övning, Åland 17 och utmärkte sig genom att i enlighet med god journalistisk sed ge plats för flera röster. I måndagens artikel bryter Stefan Lundberg tyvärr med den traditionen. Hans text påminner mer om det vi känner igen från hur ryska medier fungerar. Att Yle sedan följt i samma spår gör det extra allvarligt (uppdatering – Yle har under dagen ändrat felaktigheterna i sin text)

Här följer en lista på missförstånd som Lundberg och Hufvudstadsbladet genom att kontakta oss före publiceringen hade kunnat undvika att sprida:

”Kulturfonden för Sverige och Finland stöder omstridd rysk rörelse”

Baltic Glory är ingen ”rysk rörelse” utan ett svensk-finsk-ryskt initiativ som sammanför människor kritiska till militarism, kapprustning och krig. Bidraget från Kulturfonden för Sverige och Finland avser att möjliggöra det svenska deltagandet.

Det uttrycktes då starka misstankar om att fredsaktivisterna är ett kamouflage för rysk propaganda.”

Båda de omdömen som Lundberg citerar härrör från tiden före Åland 17. Ett stort antal medier (däribland Hufvudstadsbladet) var på plats under övningen. Ingen av dem fann något stöd för de svepande anklagelserna. I stället rapporterade de om människor som tagit stora risker för att förändra det ryska samhället.

Då sammanföll lägret med två stora militärmanövrar i Östersjöområdet, ryska Zapad och svenska Aurora. Tidpunkten ansågs inte vara någon tillfällighet och lägret väckte häftig debatt i medierna.”

Tidpunkten har aldrig behövt antas vara någon tillfällighet. Vi var från första början tydliga med att fredsövningen var en reaktion på de rekordstora krigsövningarna.

”Summan som Kulturfonden för Sverige och Finland har bidragit med är blygsam, cirka 1 000 euro. Lägret sponsras också åtminstone av Vapenvägrarförbundet i Finland.”

Att på det här sättet antyda att det finns andra finansiärer är ett sätt att anklaga som vi känner väl från ryska medier. Vi ber Lundberg presentera bevis eller formulera sig så som professionen kräver.

Förutom ovanstående hade vi, om Lundberg kontaktat oss, också kunnat berätta följande:

Vi har, och har haft, en utmärkt kontakt med Kulturfonden för Sverige och Finland. För att avsluta den ryktesspridning som satts igång med anledning av texten i Hufvudstadsbladet publicerar vi idag ansökan till fonden i sin helhet på vår hemsida. Där framgår både att övningen var mycket uppmärksammad i media förra året och att de beviljade anslagen gäller utbytet mellan finska och svenska deltagare.

Den här historien handlar mer om en före detta försvarsminister som får kalla fötter och en reporter som blir för het på gröten än om oss. Såväl tidningens regelbundna läsare som alla andra intresserade av frågan om vår gemensamma säkerhet bör kunna förvänta sig mer av Hufvudstadsbladet.

Daria Apakhontjitj

Kaj Raninen

Pelle Sunvisson



About the support from the Swedish-Finnish Cultural foundation

After an insinuating article in the Finnish newspaper Hufvudstadsbladet there has been a spreading of rumours about the financial contribution from the Swedish-Finnish Cultural foundation to the exercise. To stop any further rumours we are now making the application public. The application shows clearly that last years exercise drew a lot of media attention and that the founds, in accordance with the rules for the fund, are to cover the costs for the Swedish and Finnish participants. Our contact with the Cultural foundation has been, and remains, close and positive.

Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto : Kulturfonden för Sverige och Finland – Haku:Sök

Some of the media reports from Åland 17

Åland 17 was widely reported in media all around the Baltic sea. Here is a collection of links from the reports before, during and after the exercise.


In Finnish

In Russian

In Swedish